DNA-testillä isoisoisää etsimässä

Erästä Alinaa (nimi muutettu) on vuosia vaivannut hienossa sukupuussa oleva aukko. Hienosti laadittu sukupuu ei jatku isoisän isästä taaksepäin. Isoisän isän kohdalle Alina oli kirjoittanut vain N.N. Puutteellisen kaavion selvittämisen takia osa sukulaista oli närkästynyt, sillä heidän mielestään tuollaisia asioita ei pitäisi levitellä maailmalle lainkaan. Salaisuus pitää vaan hyväksyä ja sen kanssa elää eikä vouhottaa. Eräs sukulainen kertoi hänelle riittävän tiedon, että se on erään talon isäntä ja hän kunnioittaa sitä, kun asiassa oli sovittu, ettei siitä puhuta enempää. Asianosaiset sen silloin tiesivät ja sopivat eikä nykypolvet siihen enää liity. Alinaa asia kuitenkin vaivasi.

Sukututkimusyhdistyksen lyhyellä kurssilla esiteltiin kadonneiden linjojen selvittämiseen keinoksi DNA-testin tekemistä. DNA-testin avulla löytyvät piilossa olevat sukulaisuudet! Jo samana iltana Alina tilasi DNA-testin. Hieman epäilytti kirjata nettiin luottokortin numeroa, mutta eipä muutakaan keinoa ollut. Hinta oli harmillisesti jonkin verran kurssilla sanottua korkeampi postikulujen takia.

Odotettu testipaketti tuli useiden päivien kuluttua postilaatikkoon. Parin päivän kuluttua Alina teki ohjeiden mukaan ja laittoi paketin postiin. Alkoi uusi  odotus, joka nyt kesti viikkoja. Lopulta sähköpostiin ilmestyi tieto testin valmistumisesta.

Alinalle löytyi netin tuloksista tuhansia osumia, joista hän etäisesti tiesi vain kolme henkilöä. Tulosten edessä Alina meni neuvottomaksi ja hän kysyi lisää neuvoja DNA-kurssin vetäjältä, Merjalta (nimi muutettu). Merja kertoi, että Alina oli ottanut serkkutestin, jolla löytyvät kaikki serkut, olivat he sukua mitä kautta tahansa. Serkuista pitäisi löytää sellaiset, jotka eivät ole sukua tunnettujen linjojen kautta. Silloin loput serkut ovat sukua kateissa olevan isoisän isän kautta. Merjan mukaan kaukaisimmat osumat kannattaa unohtaa, sillä heidän kanssa serkkuus tulee kaukaa ja ehkä montaa eri reittiä.

Alina ahersi monta iltaa kaavioiden parissa. Kaikki lähimmät osumat eivät olleet julkaiseet sukupuutansa. Varovaiset yhteydenotot osumiin tuottivat vain muutamia vastauksia. Lähimmät osumat olivat Osuma1, Osuma2 ja Osuma 3. Alina oli koko ajan käyttänyt Sukujutut-ohjelmaa, joka nyt helpotti työtä. Ohjelmalla voi selata kaikki sukulaisuudet, mitä tiedoista on löydettävissä. Osuma1 oli kirkonkirjojen mukaan 3s1r (3. serkun lapsi), mutta tämän lisäksi Sukujutut löysi yhteisiä esivanhempia 12 ja sukulaisuuksia ainakin 24 eli linjaa. Osuma2 oli hyvin samanlainen. Osuma3:n kanssa lähin sukulaisuus löyty vasta 6 sukupolven takaa, vaikka DNA-firman järjestelmä esitti hänen olevan 3.-5. serkku.

DNA-asioihin perehtyneen Timon (nimi muutettu) avustamana selvitys jatkui. Osuma3:n kohdalla Timo kertoi, että arvio voi aivan hyvin olla tuolla tavalla epätarkka. Timo myös osoitti, kuinka Alinan tietokannassa lähes kaikki isovanhempien vanhemmat ovat sukua keskenään. Osittain melko kaukaa, mutta kuitenkin. Niitä, joille ei löytynyt tätä sukulaisuutta, ei ollut kovin kauaksi tutkittukaan. Oletettavaa on että myös etsittävä N.N. on sukua samalla tavalla ja siten puhdasta sukuhaaraa on mahdoton serkkutestin avulla erotella. Todennäköisesti myös tältä etäisyydeltä tulevat serkut ovat sukua useampaa reittiä eri tavoin summautuen.  Serkkujen kautta on siis mahdotonta selvittää kuka N.N, on.

Alina ehdotti Timolle ns. isälinjan testaamista. Hän voisi maksaa testin, johon hänen Sami-veljeltään saataisiin näyte. Tästä 67-tason testistä Alina oli kuullut DNA-kurssilla. Hinta vain harmitti. Timo kehotti harkitsemaan ja tilaamaan vain, jos on valmis siihen, että raha menee tyystin hukkaan. Alina halusi lisää tietoa, miksi tulos voisi olla noin tyhjä.

Timo selvitti piirtämällä, miten Alinan Sami-veljen isälinjan testissä löytyvä 100% osuma olisi kyllä hyvin varmasti Alinan kanssa samassa mieslinjassa, mutta hän saattaisi olla Alinan isän avioton lapsi tai yhteinen esi-isä voisi olla satojen vuosien takana. Koska testattuja on melko vähän, edes yhden osuman löytyminen tällä Y-67 tasolla on hyvin epävarmaa. Jos täysosuma löytyy, pitäisi testiä tarkentaa tasolle Y-111. Jos osuma on edelleen 100%, pitäisi teettää Big -700, jotta läheisyyden tarkempi selvittäminen olisi mahdollista. Jos rahan käyttöä ajattelee, on ehkä hyvä katsoa ensin, löytyykö osumia edes tasossa Y-37. Sen jälkeen samaa testiä pitäisi ehkä toistaa useamman henkilön kanssa.

Timo myös muistutti, että Alina saattaa löytää jotain Y-linjan ja serkkutestien avulla, jos on todella hyvä onni matkassa. Jos isästä olisi jonkinlainen aavistus olemassa, voisi sukulaisuutta etsiä vertailemalla osumaa tämän ehdokkaan elossa oleviin sukulaisiin. Edelleenkin on kuitenkin tyydyttävä todennäköisyyksiin, koska isä saattaa olla aavistellun henkilön veli tai mieslinjaan sopiva serkku.

Keskusteluissa Alina paljasti kuulemansa huhun talon isännästä. Timo tiesi tämän talon, mutta ei tuota huhua. Aika nopeasti oli yhdessä sukupuita päivittämällä selvitetty, että jos isoisän isä on tuo isäntä, tulee hän sukulaiseksi montaa muutakin kaukaisempaa reittiä. Hankala paikka. Jos isä olisi ollut ulkomailta tullut merimies tai kasakka, joka olisi ihan eri haploryhmää, voisi Y-testin haploryhmän avulla päätellä ilmansuunnan, mistä isä on. Haploryhmän avulla joissakin tapauksissa voisi sulkea osumia pois. Jos olisi verrattavissa veljen ja tämän isännän mieslinjaisen jälkeläisen testi, voisi isyyden eliminoida pois, jos tulos niin osoittaa.

Toisaalta 100% osumakaan ei vielä tarkoita, että isäntä olisi etsitty isä, vaikkakin osaltaan tukee oletusta. Olisi tosiaan tehtävä paljon lisää testejä ja tarkennuksia, jos henkilöt siihen suostuisivat ja rahoittaja löytyy.
Serkkutestissä ei tullut esiin Alinan kohdalla sellaisia osumia, jotka viittaisivat johonkin määrättyyn suuntaan tai paljastaisivat muuten selvittämätöntä sukuhaaraa. Kaukaisia serkkuja löytyi niin Siperiasta kuin Amerikasta. Timo suositteli osaltaan, että hän ei lähtisi asiaa enemmän selvittämään, ellei löydy jotain muuta dokumenttia. Sellainen voisi olla jokin merkintä kirkonkirjoissa, perukirjoissa, perheraamatun sukupuussa, kirjeenvaihdossa tai missä tahansa. Toki nämäkin merkinnät ovat epäluotettavia. Kaikki asiat summaamalla huhun todennäköisyys kuitenkin voi vähän kasvaa. Arvotonta tietoa summaamalla ei kuitenkaan muodostu totuutta.

Alina pohti, jos kaavioista ja tuloksista erottelisi pois tuon isoisän äidin kautta sukua olevat. Loput olisivat sukua isoisän isän kautta? Timo pudisteli päätään. Osumista vain pienen osan voisi käsitellä noin. Pitäisi löytää osumat, jotka eivät varmasti ole sukua isoisän äidin kautta. Mutta kun isoisän äiti ja isä ovat myös todennäköisesti jotain sukua keskenään. DNA-testi ei anna luotettavaa tietoa siitä etäisyydestä, jolla sukulaisuus on, etäisyys on aina arvio ja vaihtelu jo tuolla etäisyydellä on melko suuri.

Entä äitilinja, mitä siitä testistä olisi apua. Timo kertoi, että tässä tapauksesa ei käytännössä mitään. Äitilinja on vielä epävarmempi kuin isälinja. 100 % osuma saattaa olla oma sisko tai osuman kanssa yhteinen esivanhempi voi olla satojen vuosien takana. Lähinnä pois sulkevana tämä ilmansuuntia kertovat testi voi joskus toimia. Lähinnä Timo ajatteli sen soveltuvan sellaisille, jotka itse ovat adoptoituja tai löytölapsia, joiden äidistä ei ole tietoa, mutta tiedon selvittäminen kiinnostaa. Juridisesti päteviä tuloksia näin ei tässäkään tapauksessa saa.

Alina oli tyytyväinen, että oli tilannut vain serkkutestin. Sen antoi hänelle riittävän tiedon, että sukukaavion valkoinen kohta olisi täydennettävä jollakin paikallisella henkilöllä, mitään kuninkaallisia tai ulkomaisia kauppiaita ei todennäköisesti ole ollut retkillään. Sitä paitsi, on kaaviossa kauempana muitakin valkoisia kohtia, osa johtuu tuhoutuneista kirkonkirjoista ja pari on tuntematonta isää.

Alina keskusteli DNA-kurssin ohjanneen Merjan kanssa. Merja lohdutteli, että tuloksia tulee koko ajan lisää. Kyllä sieltä vielä jotakin paljastuu. Sitä paitsi, jos Alina haluaa, lataamalla tuloksen muutamiin muihin palveluihin, saa mahdollisesti lisää sukulaisuuksia ja pienellä rahalla saa myös tietää alttiuksista erilaisiin sairauksiin. Alina kauhisteli, miksi hänen pitäisi tietää alttius johonkin tautiin. Ohjaaja kertoi, että Alina voi muokata elämäntapojaan sen mukaan, että suojaa itseään taudilta. Ajatusta kauhistellen Alina vakuutti, että hän elää jo nyt mielestään tervellisesti. ”Poimin itse marjat ja käytän niitä paljon, en tupakoi, ja syön kasviksia, mutta en luovu karjalanpaistista”, tivahti Alina ohjaajalle. ”Sitä paitsi tuollainen tieto olisi mielessä joka päivä, ei se olisi oikein. Halusin vain saada tietoa isoisän isästä”, hän painokkaasti jatkoi.

Alina jutteli vielä Timon kanssa. Timo epäili, että Alinaa auttavia tuloksia mitä todennäköisimmin ei tule jatkossakaan. Parasta on kirjata sukupuuhun vain N.N. ja mahdollisesti elävöittää sitä erilaisilla tarinoilla - vaikka tästä DNA-seikkailusta. Timo selitti Alinalle DNA-testien olevan parhaimmillaan Amerikkaan muuttaneiden kohdalla, kun he haluavat tietää, mistä päin maailmaa heidän esi-isänsä ovat sinne tulleet ja paljonko heissä on esimerkiksi intiaanien kanssa sukulaisuutta. Alinan tapauksen kaltaisten isälinjojen selvittäminen onnistuu hyvin harvoin, mutta niitä harvoja tapauksia hyödynnetään paljon markkinoinnissa. Kaikki puhuttu ei edes ole totta. Tarkemmin asioihin perehtymättömät levittävät keksittyjä menestystarinoita.

Jonkin verran testian avulla yritetään myös murtaa tietosuojasäännöksiä. Testillä löytyvät serkut löytyisivät kirkonkirjojen avulla, mutta tietosuoja estää elossa olevien henkilöiden tietojen penkomista. Ainakin saman henkiset, eli DNA-asioihin hurahtaneet, löytävät toisiaan testien avulla. Monet ovat tehneet testejä juuri vastaavia aukkopaikkoja selvittääkseen ja siksi eivät vastaa yleisesti sukulaisia hakeville. Timon mielestä vastaamista rajoittaa erityisesti se suuri mahdollisuus, että tiedot karkaavat internetin syövereihin jo saman päivän iltana, kun ne on jollekin henkilökohtaiseen käyttöön annettu.

P.P.T. (ja jo toinen blogi)

PS. Olen seurannut tuota tapausta hyvin läheltä, mutta en ole Timo.