Sukujen yhdistäminen? Onnistuuko? DNA?

Tuttavan tuttava, Simo, (66 v, nimi muutettu) heitti kysymyksen, mitä mieltä olen, kannattaako tehdä DNA-testejä sukujen yhdistämiseksi. Alkutilanne on suunnilleen näin (nimiä muutettu):

1600-luvulta alkaen on ollut eräässä kunnassa iso talo, jonka nimi on Lieronen, tai vanhemmissa lähteissä myös Lieroin tai Leroin. Talossa eli veroluetteloiden, oikeuden pöytäkirjojen ja muiden epäsuorien lähteiden perusteella aikuiseen ikään luultavasti viisi poikaa. Heistä arvellaan polveutuvan muutamia sukuhaaroja, mutta dokumentoitua tietoa veljesten myöhemmistä vaiheista ei ole.

Kirkonkirjojen dokumentoimana aikana eläneiden isäntien ja heidän jälkeläistensä kohdalla tietoa löytyy hyvin. Kirkonkirjoissa on näihin päiviin saakka säilynyt sama talon nimi. Dokumenttien mukaan talo ei ole koskaan ollut tyhjillään tai vaihtanut vieraalle omistajaa. Myöhemmässä isäntälinjassa 1800-luvun puolivälissä isännäksi tuli vävy, mutta emäntä oli talon tyttäriä. Tämän emännän isän veljien kautta mielinjat ovat säilyneet nykypäiviin saakka. Täyttä varmuutta ei ole, onko isännyys periytynyt muutoin aina isältä pojalle, mutta näin on oletus.

Aihetodisteet

Niin sanottuja aihetodisteita on sen puolesta, että nykyisin laajalti ympäri maailmaakin levittäytyneet sukuhaarat, Lieronen Varsinais-Suomesta, Lieronen Savosta ja Lierola Pohjanmaalta, olisivat lähtöisin tuosta talosta. Jokainen näistä sukuhaaroista menee aikakautensa huomioiden suurehkoon taloon. Pohjanmaalla talo on ollut uudistalo, joka on saanut nimensä luultavasti isännältä. Savolainen talo on ollut käytettävissä olevien dokumenttien mukaan koko ajan Lieronen, eikä sen tausta ole tiedossa. Varsinais-Suomessa talolla on myös pitkä historia.

Aihetodisteisiin kuuluu sukunimen lisäksi eräät sukujen väliset kanssakäymiset, mm. kummimerkinnät. Yhteydet voivat olla sattumaa tai sukulaisuudesta syntyneitä. Eräät sukututkijat ovat tarkastelleet vanhoista valokuvista henkilöiden olemusta, hiusten väriä, korvien, silmäkulmien, nenän ja hiusrajan muotoja ja todennut sen puolesta sukulaisuuden hyvinkin mahdolliseksi, jotkut sanovat sitä jopa varmaksi. Näitä "varmoja" tarinoita on jokaisen suvun perimätiedossa, arvoa niillä on vasta todistettuna.

Aihetodisteiden kohdalla pyysin Simoa ensimmäiseksi selvittämään, löytyykö mitään tietoa, mistä nämä sukuhaarat olisivat saaneet sukunimensä. Onko sukunimi mahdollisesti paikallisesti syntynyt. Kuinka vanhoista kartoista nimi mahdollisesti löytyy. Selvitysten perusteella jokaisen sukuhaaran käyttämä nimi oli niin vanha, että tausta on kirkonkirjojen ulottumattomissa. Pohjanmaalla nimen taustana on (ilman erityisiä todisteita) pidetty ulkomailta tullutta henkilöä Leroin tai vastaava, kun noin pysyviä sukunimiä siellä ei kovin yleisesti ollut käytössä. Varmana tietona jotkut puhuvat Napoleonin armeijan sotilaasta, mutta tarkistettujen tietojen mukaan talo ja sen nimi on vielä vanhempi.

DNA-testi

Suvusta ja talon historiasta kiinnostunut henkilö haluaisi tehdä näistä kolmesta sukuhaarasta DNA-testin, jotta yhteinen sukutausta varmistuisi. Testien tekemiseen hän kysyi vinkkejä. Kysyjälle saattoi heti vastata, että testaaminen sinänsä on helppoa, tarvitaan vain sopivat henkilöt, rahaa ja aikaa. Vaikeudet alkavat kun tuloksista pitäisi jotakin tulkita.

Lähtökohta on siis selvittää ensin Varsinais-Suomesta ja Savosta olevan miehen sukulaisuus, onko heillä ollut yhteinen isä suunnilleen 1650-1700 eli 8-9 sukupolvea sitten. Kirkonkirjoista löytyvällä aikavälillä heille ei ole löytynyt yhteisiä esivanhempia.

Serkkutesti

Serkkutesti näin kaukaisessa sukulaisuudessa ei anna luotettavaa tulosta. Tulos saattaa osoittaa ja todennäköisesti jopa osoittaa, että sukulaisuutta ei löydy, vaikka se olisikin olemassa. Noin monen sukupolven aikana DNA-tulos voi pirstaloitua niin, että testi ei sitä tunnista. Jos tulos on positiivinen, eli osoittaa, että sukulaisuus on, pitää siihenkin tulokseen edelleen suhtautua varauksella, koska sukulaisuus voi muodostua jotain muutakin kautta. Kumpikaan tulos ei siis vahvista tai sulje pois, joskin positiivinen tulos hieman tukee olettamusta.

Yhteisten osumien kautta selvittäminen olisi myös toivotonta. Noin kauaksi ulottuvaa sukupuuta ei ole monellakaan ja jos olisikin, tiedot pitäisi tarkistaa. Testin voisi tehdä Ancestryssä, jonka tuloksen voi kopioida muihin testilaitoksiin. Ancestryn käyttöä puoltaa myös Amerikkaan muuttaneiden saaminen tuloksiin ja näin ehkä puhtaammat sukulaislinjat. Isä- ja äitilinjan testejä tarjoaa ainakin FTDNA.

Savon ja Pohjanmaan sukuhaarojen välillä vertailu serkkutestillä ei onnistu, koska yhteinen esivanhempi monelle löytyy myöhäisemmältä ajalta. Olisi löydettävä ensin molemmista sukuhaaroista jonkun sellaisen henkilön jälkeläisiä, joiden kanssa tunnettua muuta sukulaisuutta ei ole.

Y-testi (isälinja)

Isälinjan testillä voisi haarukoida ensin, löytyykö merkkejä yhteisestä isälinjasta millään aikavälillä. Jos tulos on negatiivinen, on huomioitava, että se on negatiivinen vain näiden kahden henkilön kohdalla. Negatiivisesta isälinjasta huolimatta sukulaisuus voi olla ns. sekalinjassa, eli kantasukuun johtavassa sukulinjassa on yksi tai useampi nainen.

Jos alemman tason tulos on positiivinen, tulisi tulosta tarkentaa lisätestillä ja lisäksi teettää snippitestit tai ns. Big-Y. Tarkentamalla testejä saadaan suuruusluokka siitä, kuinka monen sukupolven takana yhteinen isä todennäköisesti on. Koska kyse on todennäköisyydestä, saattaa yhteinen isä olla huomattavasti kauempana tai lähempänäkin. Jos tulos on edelleen positiivinen tulisi se vahvistaa testaamalla pari henkilöä lisää. Kaiken kaikkiaan epävarmuus tuloksen pätevyydestä on edelleen suuri, oli se mikä tahansa.

mtDNA (äitilinja)

Naislinjan testi on mieslinjaa epätarkempi. Täysosuma osoittaa että yhteinen esiäiti on, mutta hän voi olla lähellä tai kaukana. Jos näistä sukuhaaroista ottaa naislinjan testin, ei se tarkoita paljon mitään, ellei myös mm. kirkonkirjat tue katkeamattoman naislinjan olemassaoloa.

Suositus

Simo sai keskustelujen perusteella seuraavanlaiset suositukset:

Jokainen kolmesta sukuhaarasta tulisi selvittää kaikenlaisten olemassa olevien dokumenttien avulla mahdollisimman tarkasti. Tiedot tulisi tarkistaa alkuperäisistä lähteistä. Koska talot ovat olleet merkittäviä, niitä koskevia omistus- ja muita merkintöjä voisi hyvinkin löytyä käräjäpöytäkirjoista ja muista dokumenteista.

Erityisesti tulisi selvittää, jos mahdollista, mistä kullekin sukuhaaralle tulee sukunimi, koska sen perusteella kysymys yhteisestä sukutaústasta on noussut esiin. Jos paljastuu, että nimi on vain otettu käyttöön, on tulokseen syytä olla tyytyväinen, salaisuus on todennäköisesti ratkennut ja tulos on negatiivinen. Tietenkin tästä huolimatta sukutausta voi olla yhteinen, mutta yhtä hyvin se voi olla yhteinen minkä tahansa suvun kanssa.

Jos sukuhaarojen välille löytyy yhteyksiä, nämä on hyvä selvittää tarkasti, kummeina oli usein sukulaisia ja taloista muualle töihin muuttaneiden ensimmäinen työpaikka oli joskus sukulaistalossa.

Y-linjan testejä voi tehdä, jos on valmist maksamaan myös negatiivisestä tuloksesta jopa joitakin tuhansia euroja. Mutta selvittäjä saa varmasti nimensä tulevien sukupolvienkin tietoon. Tosin, entä jos tulevaisuudessa tieto lisääntyy ja varma tieto osoittautuukin vääräksi...

Niin se keskustelussa esiin tullut kevennys: Tällaisen asian ratkominen ei oikeuta vanhojen sukuhautojen kaiveluun.

P.P.T. (ja jo kolmas blogi, johon laskeminen päättyy, sovittu minimi on tehty, mutta jatketaan...)