Tietosuojan piiriin kuuluvien tietojen kerääminen

Sukututkimuksen käytänteet ja henkilötietoja koskeva lainsäädäntö tuntee ja sääntelee tietojen keräämistä ja julkaisemista myös sukututkimustarkoituksissa. Sukututkimus nähdään eräänlaisena tieteellistä ja historiallista tutkimusta tukevana tieteenhaarana, aputieteenä. Yleensä sukututkimuksen tulokset eivät kuitenkaan täytä tieteellisiä vaatimuksia. Selvin puute on käytettyjen lähteiden lähdeviitteiden puuttuminen. Myös huolimattomuus ja omaperäiset tulkinnat haittaavat sukukirjojen luotettavuutta. Muualla tässä aineistossa on käsitelty tulosten julkaisemista sekä käytännesääntöjä ja lainsäädäntöä tarkemmin.

Internetissä olevissa rekistereissä ja tietokannoissa ei ole juurikaan 1900-luvulla ja sen jälkeen syntyneiden tietoja. Tietoja toki löytyy julkaistuista sukututkimuksista. Muissa maissa on Suomesta poikkeavia tietosuojakäytäntöjä, esim. Amerikasta saattaa löytyä henkilöiden rikosrekisteritietojakin vapaasti. Joistakin maista taas ei ole mitään rekistereitä saatavilla.

Elossa olevien tavoittelemisen motiivit

Moni sukututkija tekee sukuselvityksiä omassa kammiossaan ilman aikomustakaan julkaista tuloksia tai ottaa yhteyttä elossa oleviin sukulaisiin. Näin erityisesti, jos tavoite on tutkia vain omia juuria tyyliin "kuka olen ja mistä tulen". Usein kuitenkin tavoitteena on löytää serkkuja ja muita lähisukulaisia ja ilmoittaa heille tutkimuksesta. Yhteydenotto on välttämätön, jos luvanvaraisia tuloksia aikoo julkaista oman lähipiirin ulkopuolelle. Elossa olevia voi olla tarpeen tavoitella esimerkiksi 1900-luvun alusta olevien tietojen tarkistamiseksi tai täydentämiseksi. Sukututkimuksia on aloitettu myös siksi, että löydettäisiin mahdollisesti elossa olevia lähisukulaisia tai kokonaisia sukuhaaroja.

Elossa olevissa sukulaisissa voi olla useitakin, jotka ovat kiinnostuneita antamaan tietoja tai muuten osallistumaan tutkimuksen tekemiseen tai vähintään valmiita hankkimaan julkaistavan sukukirjan. Monia kiinnostavat myös omat juuret ja sukulaiset samalla tavalla kuin tutkijaa, mutta aika tai osaaminen ei riitä tutkimiseen. Olisikin tuhlausta tehdä päällekkäistä työtä, joskin sillä keinolla saa varmemmin oikean lopputuloksen. Ristiriitaisten tietojen kohdalla tutkimus pitää asettaa puolueettomasti arvioitavaksi.

Luultavasti löytyy myös sukulaisia jotka eri syistä eivät halua olla missään tekemisissä sukututkimuksen kanssa. Jokainen voi kuitenkin käyttää päätösvaltaa asiassa vain omasta ja alaikäisten lastensa puolesta. Ei kannata sen enempää selvitellä heidän syitään. Luultavasti monet alussa jyrkästi suhtautuvista myöhemmin hyväksyvät asian, niin on käynyt monissa tapauksissa, esim. sosiaalisen median kanssa.

Elossa olevien tavoitteleminen ja sosiaalinen media

Sosiaalisella medialla (Some) tarkoitetaan ympäristöä, jossa sisältö on pääosin käyttäjien itsensä tuottamaa. Sosiaalinen media poikkeaa muista rekistereistä siinä, että ihmiset ovat itse julkaiseet tietojaan ja sitoutuneet järjestelmän käyttöehtoihin. Nykyään se on käytännössä tehokkain ja edullisin tapa löytää henkilöitä. Seuraavassa esitellään suomalaisten suosimia sovelluksia ja sosiaalisen median ympäristöjä, joista voi etsiä henkilöitä joista tietää esimerkiksi nimen. Lista ei ole alkuunkaan kattava. Erilaisilla harrasteryhmillä ja muilla yhteisen mielenkiinnon omaavilla ryhmillä on omia sovelluksiaan.

Facebook (www.facebook.com) on suosittu sosiaalinen media, jolla tavoittaa miljoonia ihmisiä ympäri maailmaa. Kirjautuneena käyttäjänä voi hakea henkilöitä ja katsella osittain tai kokonaan heidän profiileitaan, joiden näkyvyys määräytyy henkilön määrittelemistä asetuksista. Kaikki käyttäjät eivät osaa tai huomaa rajoittamismahdollisuuksia tai välitä niistä, joten miljoonista ihmisistä näkyy paljonkin tietoja.

Google+ (www.google.fi -> +Sinä) on Googlen vastaisku Facebookille. Ei ainakaan vielä yhtä suosittu.

MySpace (www.myspace.com ja fi.myspace.com) on amerikkalainen yhteisösivusto, jonka omistaa nykyisin Specific Media. Huippuajoista sivusto on menettänyt paljon käyttäjiä mm. Facebookille.

LinkedIn (www.linkedin.com) on hieman vastaava sosiaalinen media kuin edelliset, mutta enemmänkin suunnattu ammattilaisten kohtaamispaikaksi. Henkilöistä näkyy työhistoriaa ja vastaavia tietoja.

www.koulukaverit.com -sivustolle voivat käyttäjät rekisteröityä koulu-ja luokkakohtaisesti sen mukaan kuin ovat olleet oppilaina erilaisissa oppilaitoksissa.

www.inttikaverit.com -sivustolle voivat käyttäjät rekisteröityä varuskunta- ja ikäluokkakohtaisesti sen mukaan kuin ovat olleet varusmiespalveluksessa.

Twitter (www.twitter.com) on lyhytviestipalvelu.

Wiki (esim. www.wikipedia.com) on kokoelma verkkosivuja, joita käyttäjät voivat muokata. Tunnetuista henkilöitä on mahdollisesti olemassa wikipedia-sivu.

Blogi (esim. www.vuodatus.net) on käyttäjien vapaamuotoista kirjoittelua.

Chat tulee lähinnä kysymykseen, kun henkilö on jo jotenkin paikallistettu ja on arvelu, että hän käyttää määrätyä chatia.

Keskustelupalstat ovat aihepiirikohtaisia. Sukututkijoilla on paljon suosittuja suomalaisia ja kansainvälisiä keskustelupalstoja. Niiden taso, ylläpito ja moderointi on vaihtelevaa. Lisäksi erilaisille harrastuksille, automerkin omistajille jne on omia keskustelupalstojaan. Myös ihan henkilöiden tavoittamiseen keskittyviä sivustoja on olemassa. Harkitse esiinnytkö omalla nimelläsi vai nimimerkillä. Muista keskustelupalstojen netiketti ja huomioi palstakohtaiset säännöt.

Kuvien ja tiedostojen jakopalvelut ovat työläitä käyttää henkilöiden etsimisessä. Voit löytää henkilön esimerkiksi jossakin kuvassa tai videossa, mutta se voi olla hankalaa.

Elossa olevien tavoitteleminen prosessina

Kun haluat tavoitella jotakin henkilöä, toimi hienovaraisesti. Muista myös sääntö "Kerran internetissä, aina internetissä". Haun kohteena oleva henkilö ei ehkä halua, että häneen otetaan yhteyttä tai hän ei halua jatkaa yhteyden ylläpitämistä. Kunnioita hänen näkemystään ja luo luottamuksellinen ilmapiiri etsinnän alusta alkaen. Kovin räväkkä haku saattaa tarpeettomasti säikäyttää tai luoda ennakkoasenteita etkä saavuta haluamiasi tuloksia.

Elossa olevan henkilön etsiminen saattaa olla lähes yhtä hankalaa, kuin satoja vuosia sitten kuolleen esi-isän. Etsiminen vaatii sisua ja rohkeutta sekä paöljon vaivaa, varsinkin jos tarkistettavana on paljon soveltuvia henkilöitä. Etsiminen voi myös maksaa, vaikka nykyään pitkälle pääsee aivan ilmaisillakin keinoilla. Pääsääntöisesti onneksi etsivän ja löydetyn henkiön kohtaaminen on lämmin ja suotuisa kokemus, varaudu silti myös pettymykseen.

Jos henkilöä ei ensimmäisellä kerralla löydy, uudista etsintä jonkin ajan kuluttua, sillä henkilöistä saattaa olla muodostunut uusia tietoja ja jälkiä seurattavaksi.

Eräs tapa edetä on seuraavassa:

1) Kirjoita selkeästi ylös henkilön profiili eli kaikki tiedot mitä hänestä ja hänen aivan lähipiiristään tiedät. Kirjaa myös henkilön mahdollisesti käyttämät sähköpostiosoitteet, käyttäjätunnukset, profiilinimet yms. Arvioi myös, onko henkilö varmasti elossa, minkä ikäinen hän on ja missä hän todennäköisesti asuu. Nuoren löytäminen sosiaalisesta mediasta on todennäköisempää kuin vanhuksen tai pikkulapsen.

2) Etsi henkilöä hakukoneilla (katso tarkemmin kohdasta Tietolähteet).

3) Jos tiedät henkilön asuinmaan tai asuinalueen, kohdista hakusi tähän kieli- tai maantieteelliseen alueeseen.

4) Etsi henkilöä sosiaalisen median  avulla. Erilaisia välineitä ja sovelluksia on esitelty edellisessä luvussa.

5) Käytä henkilöhakuun erikoistuneita sivustoja, esim. http://find-people-free-search.com/.

6) Etsi henkilöä hänen mahdollisista harrastus- ja ammattipiireistään, esimerkiksi keskustelupalstoilta.

7) Etsi puhelinluetteloista ja numerotiedusteluista. Tämä keino on vasta tässä kohdassa, koska puhelinluettelossa on vain nimi, mahdollisesti osoite ja tietenkin puhelinnumero, mutta yhä enemmän on henkilöitä, joiden numeroa ei ole luetteloissa. Saman nimisiä saattaa olla satoja. Lisäksi tiedustelu ja henkilöiden tavoittelu voi maksaa paljonkin.

8) Etsi henkilöä Väestörekisterikeskuksen osoitepalvelusta (maksullisuuden takia tämä väline on vasta tällä sijalla). Osoitepalvelu on esitelty kohdassa tietolähteet.

9) Etsi henkilöä sanomalehdistä, matrikkeleista ja vastaavista. Näin ehkä et saa henkilön yhteystietoja, mutta tietoja, jotka auttavat suuntaamaan etsintää.

Seuraavissa vaiheissa haustasi tulee julkinen. Normaalisti siitä ei ole haittaa. Käytä haussa kuitenkin vain minimimäärää tunnistetietoja. Älä esitä henkilöstä sellaisia tietoja, joita hän ei ehkä itse halua julkaistavan tai ei itse tiedä. Harkitse mikä on soveliasta. Esimerkiksi henkilön lähisukulaisen haudalle tuskin kannattaa jättää yhteydenottopyyntöä, vaikka henkilö mahdollisesti joskus haudalla kävisikin.

10) Ota yhteyttä henkilöihin jotka voisivat tietää henkilöstä jotakin. Kysy ensin tuntemiltasi henkilöiltä ja vasta sitten henkilöiltä, joita et tunne, mutta he ovat mahdollisesti olleet tekemisissä etsimäsi henkilön kanssa. Usein tuntemattomaan henkilön etsijään suhtaudutaan varsin epäilevästi ja ihan syystä.

11) Laita etsintäkuulutuksia henkilöiden etsimiseen erikoistuneille sivustoille tai tee itse ilmoitus jolla haet henkilöä. Henkilöillä on joskus tapana katsella, mitä hakukoneet heistä löytävät. Näin etsintäkuulutus saattaa nousta esiin henkilölle itselleen.

12) Osallistu "Kadonneen jäljillä" tai vastaavaan ohjelmaan.

13) Palkkaa henkilöiden tavoittamiseen erikoistunut henkilö, esimerkiksi yksityisetsivä tai rekisterit hyvin tunteva sukututkija. Myös tämän sivuston ylläpitäjät tarjoavat apua henkilöiden tavoittamisessa - ota yhteyttä.

14) Joissakin tapauksissa viranomaiset voivat auttaa henkilöiden hakemisessa, mutta silloin tarvitaan käytännössä virallinen syy, jonka perusteella viranomaiset antavat tietoja.

Henkilöiden esiin hakemiseksi ei saa käyttöön esimerkiksi seurakuntien, verottajan, kauppojen asiakasrekistereiden ja muiden vastaavien tietokantojen sisältämiä tietoja, kuin viranomaiset ja silloinkin tarkoin rajatuissa tapauksissa. Täytyy myös muistaa, että asiakirjoja saisi käyttää vain siihen tarkoitukseen, johon ne on annettu. Pelastusarmeijalla on etsiskelypalvelu, mutta se auttaa vain katkenneiden perhesuhteiden yhdistämisessä, ei esimerkiksi sukututkimustarkoituksissa.

Kun henkilö on löytynyt, mutta hän ei tiedä, että häntä tavoitellaan, on hakijalla aikaa ja mahdollisuus vaikuttaa yhteydenottotapahtumaan. Sähköpostiviesti on toimiva, sillä se antaa vastaanottajalle aikaa harkita miten suhtautua asiaan. Joissakin tapauksissa puhelinsoitto on kuitenkin henkilökohtaisempana suositeltavampi tapa. Suoraan tapaamaan meneminen soveltuu harvemmin.  Varaudu kertomaan itsestäsi vähintään yhtä paljon kuin haluat toiselta kuulla. Samoin esitä heti aluksi ja kysymättä syyt, miksi henkilöä tavoittelet. Voit käyttää yhteistä tuttavaa apuna kontaktien luomisessa. Harkitse ja valitse  yhteydenottotapa tapa asian, tyylisi ja löydetyn henkilön mukaan.

Joskus kontakti henkilöön syntyy samalla kun etsit häntä. Esimerkiksi laitat soveltuvalle henkilölle sähköpostia, kysyäksesi onko hän oikea henkilö. Käytä hieman aikaa sähköpostin valmisteluun. Esittele itsesi ja huomioi, että toinen ei tiedä sinusta mitään. Varaudu kuitenkin siihen, että viesti voi mennä täysin ventovieraalle ja päätyä vaikka mihin. Laita siksi pahoittelu, jos viesti on aiheeton. Kirjoita siis viestissä jotakin, millä henkilön varmasti tunnistaa, mutta ei mitään sellaista, joka ei olisi sellaisenaan julkista. Anna vastaanottajan itse päättää haluaako vastata yhteydenottoon.